Erottajan pelastusasema – Korkeavuorenkadun komistus

Vuonna 1891 valmistuneen Erottajan pelastusaseman perusteellinen peruskorjaus saatettiin loppuun keväällä 2013. Historialliseen rakennukseen valittiin tyyliin sopivat ja käyttöä kestävät laatuvalaisimet.

Aikansa johtavana suomalaisena arkkitehtina tunnetun Theodor Höijerin kädenjälki näkyy edelleen vahvasti Helsingin keskustan upeissa uusrenessanssia edustavissa rakennuksissa, vaikka monet hänen suunnittelemistaan asuintaloista ja teollisuusrakennuksista purettiinkin 1950-60-luvuilla. Paljon kaunista on onneksi myös säästynyt: muun muassa Ateneum, Rikhardinkadun kirjasto sekä juuri avattu laajan peruskorjauksen läpi käynyt Erottajan pelastusasema Korkeavuorenkadulla.

Pitkä peruskorjausprosessi

Erottajan pelastusaseman historian toinen peruskorjaustyö venyi pitkäksi. Hankesuunnitelma tehtiin vuonna 2006, jonka jälkeen projekti oli jonkin aikaa tauolla. Toteutussuunnittelu alkoi vuonna 2009, ja työmaavaiheessa Erottajan pelastusasema oli noin kaksi vuotta. Koko peruskorjaushankkeen ajan Erottajan pelastusasema oli väistötiloissa Jätkäsaaren pelastusasemalla.

Peruskorjauksesta vastanneessa Arkkitehtitoimisto Davidsson Tarkela Oy:ssä on monipuolista suunnitteluosaamista niin korjausrakentamisessa, uudisrakentamisessa kuin kaupunkisuunnittelussakin, ja Erottajan pelastusaseman kohteessa taidot päästiin näyttämään.

Arkkitehti Jaana Tarkela ei kuitenkaan pidä 1800-luvun lopulla valmistuneen pelastusaseman kunnostusta millään lailla kohtuuttomana. Haasteita uusrenessanssikohde kuitenkin tarjosi.

”Jollain tavalla Erottajan pelastusasema oli selkeä projekti. 1980-luvulla tehdyssä edellisessä peruskorjauksessa talo oli niin riisuttu, että siitä oli helppo lähteä viemään asioita parempaan suuntaan. Kompromisseja ja tarkkaa suunnittelua toki tarvittiin. Lähtökohtahan vanhojen rakennusten kanssa on aina se, että on tietyt asiat, joihin ei voi vaikuttaa, esimerkiksi talotekniikan määrä. Sitten on vain omasta ammattitaidosta kiinni, miten kokonaisuus paketoidaan niin, että lopputulos on luontevan näköinen. Se on meidän työtämme.”

Valintoja ja linjauksia

Arkkitehdin työtä on myös tehdä valintoja ja linjauksia. Erottajan paloasemasta oli valitettavan vähän vanhoja kuvia ja dokumentteja jäljellä, ja aiemmassa peruskorjauksessa muun muassa monet rikkaat maalauskoristelut sekä vanhat ovet ja ikkunat oli hävitetty. Tarkela kertoo, että yhdessä Kaupunginmuseon kanssa rakennukseen valittiin julkisivuun sopivat vanhanmalliset ikkunat ja uusrenessanssin tyyliset värisävyt sisätiloihin.

”Vaikka meillä ei ollut eksaktia tietoa rakennuksen alkuperäisistä väreistä tai ikkunoista, teimme vanhan rakennuksen tyyliä kunnioittavia ratkaisuja. Tietoisesti teimme myös rajoja rikkovia uudistuksia. Esimerkiksi sisäovissa päädyttiin moderneihin lasioviin, koska meillä ei ollut alkuperäisistä ovista minkäänlaista tietoa. Koko rakennuksessa oli vain kolme alkuperäistä sisäovea säilytetty porrashuoneissa.”

Vaivaton valaisinvalinta

Linjausten teko valaisinten valinnassa oli helppoa. Jaana Tarkela halusi palauttaa rakennukseen sen perinteistä vanhaa tunnelmaa ja arvokkuutta, ja värien ohella paras tunnelmanluoja on oikea valaistus.

”Olennaista valaisimien valinnassa oli laatu ja kestävyys.”

Rakennus on jatkuvasti kovassa käytössä, käytettyjen materiaalien ja tuotteiden tulee palvella tätä tarvetta. Halusimme ehdottomasti myös ajattomuutta. Siksi Limburgin klassiset lasiset plafondit ja pallovalaisimet olivat minulle erinomainen vaihtoehto. Tiedän, että näissä valaisimissa kohtaa juuri se laatu ja ajattomuus, joka sopii erinomaisesti erityisesti peruskorjauskohteisiin. Ulkovalaistuksessa puolestaan hyvä valinta on Bega. Heti kun ruvetaan puhumaankaan ulkovalaistuksesta, huomaan käteni jo ojentuvan kohti Began kansiota”, Jaana Tarkela naurahtaa.

Miehistökäytävä ja miehistön oleskelusali valaistiin Limburgin lasisilla plafondeilla ja pallovalaisimilla.

Ulkovalaistuksen Erottajan pelastusasemalle suunnitteli Erkki Rousku, jonka ansiosta tumma rakennus suorastaan hehkuu pimeässä yössä. Myös tornin upeus pääsee entistä paremmin esiin, kun sen kruunu loistaa näyttävästi valaistuna.

”Käytimme Began valaisimia myös rakennuksen monimuotoisella sisäpihalla. Sinne haluttiin valaisimet, jotka antavat valoa näyttämättä silti valonheittimiltä. Sisäpihan seinillä ja parvekkeilla Began valot valaisevat kauniisti tumman tiiliseinän”, Tarkela kertoo.

Tutustu Bega-valaisimiin.  Lisätietoja ammattilaisille antaa:
Marko Ruishalme, Tuotepäällikkö
Puh. 0207 638 223, marko.ruishalme@hedtec.fi

Tornistaan talo tunnetaan

Palokomissio tilasi 1800-luvun lopulla Theodor Höijeriltä suunnitelman Helsingin pääpaloasemaksi Korkeavuorenkadun mäen päälle Kaartinkaupunkiin. Kun Höijer esitteli hienot laveeratut piirustuksensa palokomissiolle, kuvia ihasteltiin mutta samalla ruvettiin miettimään näyttävän rakennuksen kustannuksia. Höijerille esitettiin kysymys, joskos hintaa saataisiin alemmaksi vaikka jättämällä korkea torni pois. Höijer teki uudet piirustukset, joissa tornia ei ollut. Hyvin pian sen jälkeen komissiolta löytyi tarvittavat rahat. Upea torni todettiin olennaiseksi osaksi linnamaista punatiilirakennusta. Pääpaloasema olisi menettänyt näyttävyydessään paljon, jos torni olisi jätetty pois.

Poikkeuksellisesti tämän paloaseman tornia ei käytetty monen muun pelastusaseman tavoin letkujen kuivatukseen.

Erottajan paloasemalla letkujen kuivaukseen oli rakennettu erillinen letkukuilu. Torni sen sijaan oli sekä ulkonäöllinen tekijä että lennätintarkoitukseen rakennettu. 42 metriä korkean palotornin välityksellä lähetettiin viestejä paloasemien välillä.

Erottajan pelastusasema on Helsingin vanhin käytössä oleva paloasema. Valmistumisvuodestaan 1891 lähtien se toimi Helsingin pääpaloasemana vuoteen 1975 asti. Rakennuksessa toimii myös Palomuseo, jossa on esillä Helsingin pelastuslaitoksen historiaan ja nykypäivään liittyvää kalustoa, ajoneuvoja, pienoismalleja sekä vaihtuvien näyttelyjen tila.

Teksti: Tuija Holtinen | Kuvat: Jori Gustafsson

2017-08-09T11:10:36+00:00 huhtikuu 6, 2016 |